torstai 30. joulukuuta 2010

Toden tuntoista

Avoinna,
mieli, silmät, sydän
kuvitellen maailman kuvaa.
Silloin saa mitä mieli meille lupaa.
Ja mielihän kaiken vain saatuun perustaa.

Mut heitäpä pois mennyt,
poismennyt.
Ehkä vähän hämmennyt:
on perustasi vakaa,
kun se hetkessä makaa.
Järistykset tulevat vain aikojen takaa,
mitä matkalta mukanasi kannat,
se askeleittesi mittaa jakaa.
Hetkessä olet vain tässä
äärettömissä mahdollisuuksissa
elämässä.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Aika aikaansa

Aika ja ajan käsite on kiehtonut minua niin pienestä kuin olen asioita pystynyt pohtimaan. Alta kouluiän ymmärsin ajan rajallisuuden huomatessani muutoksen itsessäni ja läheisissäni. Silloin kysyin peilikuvaltani kuka ja miksi olen. Tuli huikea avaruudellinen olo, ja kuolemanpelko.
Sitä pelkoa kannoin pitkälle aikuisikään asti.  
Mutta aika kokemuksenani muutti muotoaan. Se oli spiraali tai kaareva, hyppelehtivä, muttei millään muotoa jana.Luin madonreiistä ja kvanttihypyistä, joka vahvisti pääni uskoa ajan olevaisuudesta. Vuosien saatossa Elämä tarjosi lisää kokemusta, joka muutti ajan tajuamista: opin, ettei ole olemassa kuin tämä hetki. Ja siinä kaikki. Mennyt ja tulevaisuus.


KAUANKO ON KAUAN
Kauanko on kauan
kun hetkessä näyttäytyy ikuisuus
ja vuodet menevät kuin huomaamatta,
mikä on ihmiselle pitkä aika?

Kauanko on kauan
kun sydän itkee,
mieli on murhetta täysi,
yksinäinen hakee ymmärtäjää?

Kauanko on kauan
kun rakkaus määrittää sen,
hetken pituuden tai iäisyyden?

torstai 23. joulukuuta 2010

Jää teitä

Jäisistä kovista lohkareista,
pikkukivistä, kokkareista
helliä kohtia osumista,
ruhjeilla "nuhteettoman" sanoista.

Sisältäni rauhaa kaipaan,
välillä kuulenkin satakielen,
näen taivaan.
Armoon heittäydyn,
tukeudun Luojaan,
ota minut Sylisi suojaan.

   ***********

Vaikeaa ja kipeää on ihmisen tie,
kateus, viha, suru, ilon vie,
käy liukkaaksi niistä polku
on ontuvaa ihmisen kulku.
Unikuvina näkee maiseman.

Herää, avaa silmäsi
myrkkykeitos sisälläsi
raiskaa, syövyttää elämäsi.
Elämä lahjana on saatu,
sitä uteliaana kulje.
Äläkä silmiäsi miltään sulje,
totuutta hae ja mitä sait se pois anna.
Ei painolastia jalat pitkälle kanna.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Vapaa kelluntaa

Avaruudessa
kelluen, tuulen vietävänä
täynnä luottamusta
kun sinä vain siinä
me kaksi
sininen alla, päällä, ympärillä
unen kaltaisena
kaukana muta, juuret
historia
vain tämä olemassa
sinä minussa.
Luomme uutta maailmaa
unelmiemme kokoista
irrallaan kaikesta.

torstai 9. joulukuuta 2010

Erä maata


Koskemattomuus kiehtoo:
ihan ensimmäisenä näkemässä, kertomassa.
Kuin ihmisen kosketus turmelisi jotain.
Veisi mahdollisuuden itse nähdä ja määritellä.
Kuitenkin ensimmäisen kerran johonkin asiaan tutustuessamme
määrittelemme sen itse vanhoilla kokemuksillamme ja tiedoillamme
                ...ihmisen kosketuksella.


maanantai 6. joulukuuta 2010

Avaruuden reikiä



Jäljet maanalaiseen maailmaan,
reikä tuntemattomaan, ulkoilmaan.


Pieni elävä arvoitusten äärellä,
vaaroja aavistellen.
Seikkailun tunteesta väristen.


Ymmällä pieni pää,
ei ajan arvoitusta voi ymmärtää.
Mikä on elämää,
sen kokemalla vain voi selvittää.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Kiteytymiä

Jäätävä hiljaisuus. Elvyttävä, niin paljon sisältävä.
Jähmettynyt kasvu antaa mahdollisuuden tilalle olla täyttymättä.
Kylmä piirtää rajapinnat, todentaa hengityksen.
Aistien elpyessä: korvien oppiessa taas hiljaisuudessa kuulemaan,
nenän hengityksensä tuntemaan ja silmät valon ja varjon katsomaan,
herää henkiin luottamus. Minä tässä.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Olemassaolon kauneus

 
Olemassa
ilman merkitystä
lunastusta
hyväksyntää
lokerointia
arviointia.

Olemassa monena, näkynä, hajuna, tuntona, aisteille luotuna.
Katsoja luo merkityksen, lunastaa arvon, arvioi, lokeroi, käsittelee.
Itsekkäästi.

Näkemänsä takana puhdas olemassaolo.
Kauneus.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Mielen kiinnoista

Ihmisen mielen toiminta on mielenkiintoista. Kuinka se kiinnittyy asioihin, mielen kuviin, jotka ovat syntyneet oppimamme ja kokemamme myötä.
Kokemuksiemme lisäksi myös persoonamme, valintamme ja perheemme sekä yhteisömme kulttuuri, jossa elämme muokkaavat mieltämme.
Itse asiassa se on kuin erillinen oma yksikkönsä joka ohjailee elämäämme. Elämänmittainen tehtävämme on oppia ymmärtämään mieltämme, ja hallitsemaan siten omaa elämäämme hallitsemalla mielemme.

Alitajuntaan kerääntyy elämästämme asioita, joita emme ole tietoisesti käsitelleet. Alitajunta on päivätajuntamme alla piilossa kunnes tuomme sen tietoisuutemme.
Se on jatkuva prosessi, jonka edetessä meistä tulee aina vain tiedostavampia, hetkessä olevia, vaikeasti manipuloitavia.

Ihmisen elämän mittainen tutkittava on meissä itsessämme,
sen kauemmaksi ei tarvitse seikkailua lähteä hakemaan.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Osa jako

Kaikki menee helposti muttei hyvin
ollessasi osana näytelmää.
Itse elämäsi ohjaajaksi kun alat
on vastustus raikuvaa:
      vuorosanat! Muista vuorosanat!
Nyt kulissit repeää,
aasit norsuiksi paljastuu.
Tulee sanoista osa oikeaa elämää.
Ja se vaatii, satuttaa,
kasvattaa, heikoksi saa.
                                                     On uskottava rakkauden voimaan.

On elämä vaikeaa ja ihanaa
sitä itsestään ohjatessaan.
Ei tarvitse naamiota
apinan, ei narrin
voi näyttäytyä elein varmin,
voi luottaa itseen ja rakkauteen.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Etu nenässä

Joskus, pienen hetken epäilee
vain lisääntymisessä merkityksemme lepäilee.
Antaa toivoa, iloa lupaava uus
herkistää vanhemmankin lapsuus.

Ken luovuudestaan luopuu
hän elämässä uupuu
kovettuu.

Joka toisen elämää katselee
huolehtii tai kadehtii
hän omastaan luopuu
vain omiaan kuvittelee.

Hetkessä tässä
vain kukin on elämässä.
Todellisuuttaan ja tulevaisuuttaan
ihan itse luomassa.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Lämpö saa kukkimaan

Mikä on merkitys pakkasen?
Kysyy ihmispoloinen.
Kun lämpö saa luonnon kukoistamaan.
Kylmä kaiken lakastumaan, kuolemaan.


Näkemyksen syy on ihmisen arvojen 
ei luonnon tapahtumien. 
Oman mielensä mukaan
haluaa hallita
muita elämässään tarvita.
Mieli valtiaana häärätessään
muiden luotujen elämästä määrätessään
katoaa monimuotoisuus
seuraa yksitoikkoisuus.
Toimijan oma valtaisuus tuhoaa,
mieli vain uhoaa
vastuuttomuuden hedelmät
heikommat kantaa saa.

perjantai 1. lokakuuta 2010

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Mahdollisuus


Tarjolla mahdollisuuksia.
Kukoistaa,
valita suunta
mihin näyttää parhaimpansa.

Esillä
antaen mahdollisuuden
löytää, havaita
oppia.

Ponnistellen mahdollisuudesta
todellisuuden tehden.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Mielen päällä

Se hallitsee mieltä, määrittää sitä miten mieltämme käytämme. 
Se kahlitsee ajatukset, suuntaa tekemiset,
vie aikamme.

Unohdetaan, että itse valitsemme tuon asian.
Mitä sinä haluat tänään valita asiaksesi?

Hattara

Niin pilven kevyttäKuinka kevyttä, pilven helppoa,  on elää mielensä kuvissa,päänsä tarinoissa,
kun sydäntä jäytää epäilys kauniin olemattomuudesta.
Ikävä tuoksuvalle kukkaniitylle, kaikilla aisteilla koettavalle, puristaa rinnassa. 
Kaupungin pölyssä, väen välinpitämättömyydessä, onko sijaa unelmalle.

                                                                                                                                                                                          

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Hedelmiä

Suurin toivein kylvetyt,
taimetetut, istutetut.
Pakkaselta varjellut,
koulitut.

Suuremman armolla kasvaneet.
Helteen koettelemat,
kuivuuden yllättämät.
Satoa kantavat.

Ruhtinaallisesti herkkuja.
Uskosta, sitkeydestä palkintona.

torstai 12. elokuuta 2010

Heijastuksia


Mielen läikähdyksiä,
unikuvia,
koettuja,
järjellä selittämättömiä.

Haaveilen,
kankaalle maalailen,
sanoin kuvailen.

Mikä on todellisempaa
silmän valhe
vai sydämen toive...

tiistai 3. elokuuta 2010

Yksinkertaisesti kaunista

Samassa hetkessä
kaunis ja ruma yhdessä
varjo, valo
pahuus ja hyvyys.

Hyvyyden vaatimuksessa
pahuuden siemen:
pelko ja suvaitsemattomuus.

Ymmärrykseni vajavainen
myötätuntoni ihmisen
luottamus kantaa kaiken yli sen.
Tämä on osa ihmisen.
Valintani voivat tuoda vapauden.

Lennä sieluni
kauneus näkemässäni
luottamus siipieni alla.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Elämän laineilla



Välillä myrskyssä, vettyen
itseensä ja elämään pettyen.
Auringon paistaessa
kevyesti kulkien
maailmaa ihaillen.

Luottamuksen kannattelemana,
rakkauden voimalla,
luomakuntaa ihmetellen
elää onnellinen ihminen.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Valaistunut

Ystäväni salaperäinen, nenänvarttaan pitkin katsoen kulkee.
Oman soihtunsa valossa hän vaeltaa, varpaitaan tuijottaa.
Nähden ympärillään vain pimeyttä, ilman aurinkoa.
Masentuen valon puutteesta, oman näkökantansa ainoa laatuisuudesta.

Yksin saakin kulkea erikoisen omaista polkuaan,
kunnes oivaltaa, että jokainen meistä Luojan valoa heijastaa.
Silloin katsoo ympärilleen nähden monta kulkijaa,
joilla on yhtä monta tarinaa.
Paradoksina ymmärtää, että yksilöllisyys on jokaisen yhteisestä ihmisyydestä nousevaa.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Leikin loppu

Maailma lapselle
näyttäytyy tässä nyt.
Ilman vertailukohtia
on vain tämä tunne, hetki.

Siksi ilokin voi olla suuren suuri
ja suru musertava
kaiken täyttävä tunne.

Elämä tuo kokemuksia,
lisää näkökulmia,
mutta vie lapsen mahdollisuuden
kokonaisvaltaiseen kokemiseen.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Pienenä tyttönä

Odotettiin, että maailma tarjoaa kaiken tarpeellisen.
Riittää, että olen itseni näköinen.
Ruohikko oli sademetsää,
elettiin ikuista kesää.

Aikuistuessaan oppi,
ymmärsi toisin: yksin on ihminen
vastuussaan ja teoissaan.
Sääli vain, että joku ei koskaan
kykene vastuun siiville nousemaan
vaan tyytyy odottamaan
että maailma kaiken tarjoaa.

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Valosta varjoon

Valo on alku.
Niin kasvulle kuin näkemisellekin.
Juhannus on auringon juhla, silloin se näyttäytyy meille pitkälle yön puolelle. Nyt yössäkin voi nähdä. Se myös saa ihmiset näkemään enemmän, taikaa luonnostaan luonnossaan. Mikä monesti on piilossa valottomampaan aikaan.

Kesän aikaan kasvit latautuvat auringosta ja toistavat sitä väreissäänkin. Elämä on rikasta kun osaa nähdä varjossakin valon ja aistia valon kaikki värit. Vaikka hiekkatien pientareen mailasissa.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Kätkettyä

Sanat ovat aliarvostettuja. Muotia on puhua eleistä ja niiden sanoja suuremmasta merkityksestä. Itse pidän muodosta "teot kertovat enemmän kuin puheet". Mutta todenperäisesti: parhaankin tarinankertojan sanoihin kätkeytyy totuus, kun vain hiljennyt kuuntelemaan erotat sen tarinasta...

torstai 10. kesäkuuta 2010

Päivän näkö

Valinta on tehtävä sen tietämyksen mukaan mikä ihmisellä on juuri päätöksenteon hetkellä. Usein näkee päätöksen pohjautuvan toiveeseen tai olettamukseen, kuvitellun tulevaisuuden näkemiseen tämän hetken todellisuutena.
Kuitenkin voimme kulkea vain askel kerrallaan. Lähteä siitä missä juuri tällä hetkellä seisomme. On katsottava itseään ja ympäristöään rehellisesti arvioiden onko siinä missä haluaa olla ja onko suunta sinne minne haluaa mennä. Ja tehtävä valintoja sekä päätöksiä sen mukaan.

Ihanteellista on, jos on joku selkeä tavoite tai päämäärä valoa näyttämässä. Tärkeää on myös osata keskittyä oleelliseen suuntaa hakiessaan. Perspektiiviä antamaan on hyvä muistaa mihin meidän jokaisen matka lopulta vie.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Ajan juoksussa

Tapahtumien merkitys paljastuu vasta ajan juoksussa. Pienistäkin tapahtumista tulee merkittäviä kun niitä kertyy paljon yhteen kuluttaen uomaa kovaankin pintaan.

Yksilön valinta on miten hän katsoo jo syntynyttä. Onko se este, hidaste vai kaunis yksityiskohta luomakunnassa? Energian luonnollista kulkua helpointa reittiä myöten...jo luotujen mahdollisuuksien mukaan.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Vahti vuorossa

Kesän korvalla

Aisteista näköaistimme on yliarvostettu. Kuulo saa uuden merkityksen aina keväällä muuttolintujen tultua. Vielä harvemmin muistamme keskittyä hajuihin tai makuihin. Monesti syömme vain koska tekee mieli syödä, hyvin usein makeaa tai suolaista tai rasvaa tirsuvaa. Erilaisten makujen vivahteet jäävät kokonaan meiltä huomioimatta.

Tunsin kauan sitten sokean naisen, joka tiesi meitä näkeviä tarkemmin mitä ympäristössä tapahtui. Hän myös huomioi tarkasti kanssaihmisiään kuulon avulla. Hyvin usein hän hämmästytti meidät näkevät tarkkavaistoisuudellaan. Vai pitäisikö sanoa tarkka-aistisuudellaan...

Kuunteleminen on hyvä taito. Eikä ainoastaan erämaissa kulkiessaan. Erityisen tärkeää se on kanssa käymisessä. Mikäli keskittyy vain päänsä kohinoihin ja vuoropuheluun lipsahtaa paljon tärkeää ohi kuulomme. Toisen rinnalla kulkeminen vaatii tarkkaa huomioimista, keskittymistä kuuntelemiseen, jotta kuulisi.

Kesä herättää viettejämme ja hivelee aistejamme. Kunpa osaisimme yhtä herkästi kuunnella ympäri vuoden muita ihmisiä kuin kesämielellämme kesäheilaa hakiessamme. Sekä osaisimme kiinnittää huomiomme vivahteisiin, jotka kaikilla aisteilla rikastuttavat maailmankuvaamme.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Mielen hyvää

Suurin vaikuttaja ihmisen näkemisen ja ajattelun taustalla on mielihalu. Mielen halu. Ihminen näkee elämästä ja maailmassa juuri sen mitä hän haluaa nähdä. Silmiin saakka näkemämme on objektiivista. Silmien sisällä on poikkeavuuksia, joillakin katsominen loppuu siihen osittain tai kokonaan.
Itse näkeminen tapahtuu aivoissa. Mielemme määrittää mitä näemme. Tämän päivän ihmisen mieltä ohjailee halu, mielihyvän halu. Objektiiviseen näkemiseen päätyy suljettuaan oman mielensä.

Tärkeimpiä kysymyksiä länsimaalaiselle onkin: mitä haluat? Sitä tai sen puutetta tulet näkemään.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Mielen osoitusta


Äitinä kannan huolta tulevaisuudesta. Hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta päätettäessä, myös omalla kohdallani, pitäisi kriteereinä olla luonnonmukaisuus ja -lainalaisuus, eikä suinkaan helppous ja halpuus. Monesti länsimainen yhteiskunta toimii kuin olisi vasta komivuotiaan, uhmaikäisen, tasolla, jolloin oma tahto, itsekkyys ja mielihalu ovat tekojen taustalla. Vaikeinta se on nähdä päättäjissä, jotka toimivat tunteiden vietävinä ja helppouden perusteella.

Eilen osallistuin oman mielipiteeni ilmaisuun. Siellä oli muitakin, jotka olivat samaa mieltä. Jokainen itse siihen yksin päätyen ja itselleen perustellen. Kun toimii mediassa vallalla olevaa mielipidettä vastaan, on perusteltava erityisen hyvin itselleen ja usein myös muille, miksi on eri mieltä. Tuntui hyvältä nähdä, että on muitakin, jotka ovat pohtineet asioita, ottaneet selvää, tutkineet monelta kantilta mielipiteensä perusteita ja seurauksia.

Ja päätyneet siihen, että ihminen ei voi olla itsekäs, jo omien jälkeläistensäkin vuoksi. Yhteiskunnan olisi aika siirtyä edes omaan päätöksentekoon ja ajatteluun kykenevän teinin tasolle. Tällä hetkellä yhteiskunta muodostuu markkinavoimista, pelon määrittämistä arvoista, asioista, jotka vetoavat komivuotiaaseenkin karkkihyllyn äärellä. Koska yhteiskuntana siirrymme omantunnon, tekojemme seurausten huomioonottamisen kehitysvaiheeseen?

http://picasaweb.google.fi/pesapuu/YdinvoimaHistoriaan852010#

lauantai 1. toukokuuta 2010

Kovin lyhyt laina-aika

Tänään nuorimmaiseni muutti pois.
Olin viemässä kuormaa hänen ensimmäiseen omaan asuntoonsa. Kiireessä hän pakkasi tavaroitaan jättäen paljon jälkeensä. Niitä tavaroita olen käynyt läpi. Haikeana olen muistanut monta yhteistä hetkeä, ja hetkeä, jolloin sain seurata hänen oivalluksiaan ja oppimistaan maailmasta sekä itsestään.
Nyt ymmärrän omaa äitiäni, joka laittoi minulta jääneitä pikkutavaroita, askartelutöitä hyllyille, jossa ne edelleenkin näen käydessäni vanhempieni luona.

Rikasta elämää olen tyttäreni kanssa saanut viettää. Paljon häneltä oppinut ja korvaamattomasti saanut. Kipeitäkin ratkaisujani ja valintojani hän on joutunut kantamaan sekä niistä kasvamaan. Vaikeimpana muutto 12-vuotiaana uudelle paikkakunnalle, satojen kilometrien päähän kolmesta veljestään, jotka eivät muuttaneet mukana, ystävistä, koulusta, koko siihenastisesta elämänpiiristään. 

Tänään tein muuttoa kypsän, itsenäisen nuoren naisen kanssa.
Kiitos 18 vuoden lainasta...

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Ikänäkö

Vastuu on ollut elämäni suuria kysymyksiä. Kysymyksenä mihin oma vastuuni rajoittuu. Minulla se on ollut maapallon kokoinen aina vanhetessani pieneten. Nyt isoäitinä se rajoittuu juuri vain siihen kuka olen ja mitä teen, ajattelen, tunnen. Tämä kutistuminen on ollut pitkä matka kipeine kasvukokemuksineen.
Ihmisen kyky keskittää ja keskittyä on rajallinen. Nuorena hajotti itsensä ja huomionsa ympäri maailmaa touhuten siellä ja täällä. Vastuu kaikista huonosti voivista ja väärin kohdelluista vei voimat. Katse oli suunnattuna johonkin kauemmas, vähintäänkin metrin päähän itsestä. Siten tuli kompuroitua, törmäiltyä ja hukattua.
Kuoleman läheisyys on useamman kerran elämässä saanut katseen kohdistumaan itseensä. Ensin tuntemuksiinsa, myöhemmin ajatuksiinsa ja vakaumuksiinsa. Iän karttuessa kuolemasta tulee uskollinen ystävä, joka muistuttaa tärkeysjärjestyksistä, olennaisuuksista.
Vastuu siitä minkälainen ihminen on itselleen ollut nousee tärkeimmäksi. Ainoastaan sellainen voin olla rehellisesti lähimmäiselleni. Sillä on äärettömän suuri merkitys millä tunteella ja mielellä tekoni olen tehnyt. Paljon tärkeämpi merkitys kuin mitä ja kuinka suurta olen tehnyt.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Lain alaisuuksista

Suomi on monikäyttöinen ja ilmeikäs kieli. Blogissa on mahdollista käyttää luovuuttaan huumorilla. Blogini ei siten ole tarkoitettu tosikoille eikä dogmaatikoille. Skeptikoille kyllä; minä ymmärrän oikean skeptikon ihmiseksi, joka on avoin kaikille mahdollisuuksille eikä suinkaan kyseenalaista kaikkea kuten yleisesti luullaan...

torstai 22. huhtikuuta 2010

Kurssilla

Pitkään mielessä ollut oman blogin teko sai vauhtia nettimarkkinoinnin kurssilta. Opettajan käskystä.... Mielessä on ollut paljon sanottavaa ja ajatuksia monenlaisen tapahtuman herättämänä. Jatkossa siis myös luettavina. Tiedossa on viikottainen istunto koneen ääressä, kun siirrän ajatuksiani näkyvään muotoon.
Samoin kirjoitan näkyville elämänfilosofiaani, maailmankuvaani, että käytännön neuvoja elämäntilanteisiin; kuten "sikainfluenssan" hoito homeopatialla...