torstai 30. joulukuuta 2010

Toden tuntoista

Avoinna,
mieli, silmät, sydän
kuvitellen maailman kuvaa.
Silloin saa mitä mieli meille lupaa.
Ja mielihän kaiken vain saatuun perustaa.

Mut heitäpä pois mennyt,
poismennyt.
Ehkä vähän hämmennyt:
on perustasi vakaa,
kun se hetkessä makaa.
Järistykset tulevat vain aikojen takaa,
mitä matkalta mukanasi kannat,
se askeleittesi mittaa jakaa.
Hetkessä olet vain tässä
äärettömissä mahdollisuuksissa
elämässä.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Aika aikaansa

Aika ja ajan käsite on kiehtonut minua niin pienestä kuin olen asioita pystynyt pohtimaan. Alta kouluiän ymmärsin ajan rajallisuuden huomatessani muutoksen itsessäni ja läheisissäni. Silloin kysyin peilikuvaltani kuka ja miksi olen. Tuli huikea avaruudellinen olo, ja kuolemanpelko.
Sitä pelkoa kannoin pitkälle aikuisikään asti.  
Mutta aika kokemuksenani muutti muotoaan. Se oli spiraali tai kaareva, hyppelehtivä, muttei millään muotoa jana.Luin madonreiistä ja kvanttihypyistä, joka vahvisti pääni uskoa ajan olevaisuudesta. Vuosien saatossa Elämä tarjosi lisää kokemusta, joka muutti ajan tajuamista: opin, ettei ole olemassa kuin tämä hetki. Ja siinä kaikki. Mennyt ja tulevaisuus.


KAUANKO ON KAUAN
Kauanko on kauan
kun hetkessä näyttäytyy ikuisuus
ja vuodet menevät kuin huomaamatta,
mikä on ihmiselle pitkä aika?

Kauanko on kauan
kun sydän itkee,
mieli on murhetta täysi,
yksinäinen hakee ymmärtäjää?

Kauanko on kauan
kun rakkaus määrittää sen,
hetken pituuden tai iäisyyden?

torstai 23. joulukuuta 2010

Jää teitä

Jäisistä kovista lohkareista,
pikkukivistä, kokkareista
helliä kohtia osumista,
ruhjeilla "nuhteettoman" sanoista.

Sisältäni rauhaa kaipaan,
välillä kuulenkin satakielen,
näen taivaan.
Armoon heittäydyn,
tukeudun Luojaan,
ota minut Sylisi suojaan.

   ***********

Vaikeaa ja kipeää on ihmisen tie,
kateus, viha, suru, ilon vie,
käy liukkaaksi niistä polku
on ontuvaa ihmisen kulku.
Unikuvina näkee maiseman.

Herää, avaa silmäsi
myrkkykeitos sisälläsi
raiskaa, syövyttää elämäsi.
Elämä lahjana on saatu,
sitä uteliaana kulje.
Äläkä silmiäsi miltään sulje,
totuutta hae ja mitä sait se pois anna.
Ei painolastia jalat pitkälle kanna.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Vapaa kelluntaa

Avaruudessa
kelluen, tuulen vietävänä
täynnä luottamusta
kun sinä vain siinä
me kaksi
sininen alla, päällä, ympärillä
unen kaltaisena
kaukana muta, juuret
historia
vain tämä olemassa
sinä minussa.
Luomme uutta maailmaa
unelmiemme kokoista
irrallaan kaikesta.

torstai 9. joulukuuta 2010

Erä maata


Koskemattomuus kiehtoo:
ihan ensimmäisenä näkemässä, kertomassa.
Kuin ihmisen kosketus turmelisi jotain.
Veisi mahdollisuuden itse nähdä ja määritellä.
Kuitenkin ensimmäisen kerran johonkin asiaan tutustuessamme
määrittelemme sen itse vanhoilla kokemuksillamme ja tiedoillamme
                ...ihmisen kosketuksella.


maanantai 6. joulukuuta 2010

Avaruuden reikiä



Jäljet maanalaiseen maailmaan,
reikä tuntemattomaan, ulkoilmaan.


Pieni elävä arvoitusten äärellä,
vaaroja aavistellen.
Seikkailun tunteesta väristen.


Ymmällä pieni pää,
ei ajan arvoitusta voi ymmärtää.
Mikä on elämää,
sen kokemalla vain voi selvittää.