tiistai 13. toukokuuta 2014

Tuulen paino

Tuulen vaivaama möykky rinnassa
syynä ei ole riita eikä vaino,
vaan näkymätön,
                         tuulen paino.
Suhiseva myrkky, pienen pieni sieni.

            Tuulen pesä kasvaa, muuttuu, valtaa alaa.
            Kuormittaa elävää aivan salaa.
                                 Vain katse, sana ja kehitys alkaa.
                                  Aika, viima lisää taakkaa.

Liiasta tulee osa kokonaisuutta.
                   Suuri paino ja ahdistus.
                   Keveämmästä olosta vain aavistus.
Vaan lasti saa kovettumaan, ylpeämpänä seisomaan.

Jatkaa tuulen keinussa eloaan sieni ja sen pesä,
ei taivu vahva ranka,ei katkea oksa.
Osaksi tulleesta luopuessaan rungon taakka keventyisi,
maahan saakka se nöyränä kallistuisi.