Lintu koto

Piilossa, turvassa maailmalta,
uutta elämää siipien alla.
Pesän lämpö puun suojissa.

Siihen on hyvä uinahtaa,
pahuudet, pelko unohtaa.
Unelmoiden silmänsä ummistaa.

Harhaako se on vain,
sadun tunnelmaa.
Vai aitoa eläjän elämää?

Pää kuvat luo, joista tunnelma syntyy.
Siihen jokainen Luojan luoduista pystyy.
Se on yksilön valintaa, mitä mielii, haluaa.
Sotaa vaiko sydämen rauhaa...

E = mc2

 

Energia ilmenee aina uudestaan silmillemme tunnettavalla tavalla.

Sananjalasta tulee sananjalka.

Joka kerta uusi yksilö,

ihmisen kuitenkin mieltäessä kaiken samaksi:

peipponen on peipponen, se sama isovanhemmasta lapsenlapseen.

Vaikka se on luotu kerta kerralta uudelleen.

Vai onko massa kuitenkin ensin?

Joka valon nopeudella luo energiaa.

Olisimme energiaa luovia kehoja.

Vai voisimmeko olla kumpaakin,

ja vielä enemmän?