Elämän vesi,teille annettu

Joulukirkossa
uutta evankeliumia kuulemassa,
kun mystiikasta onkin tullut elävää, 
kristus meissä.

Ei rankaiseva isä Jumala,
helvetti ja tuho,
vaan toivon sanoma.


On meille ilmaantunut ilo, mahdollisuus
henki, valo, sana ja elämä lähentyvät.


Alussa oli Sana...
 

Hiljentymisestä

Marras valo

Tapasinpa lääkärin toimesta kuolemaan tuomitun miehen,
joka ilo silmissään puhui sisällään olevasta leikistä, valosta.
Tapasinpa lähimmäisiänsä murhan, itsemurhan kautta menettäneen naisen,
joka ihmisten mielestä on tuomittu kärsimykseen, ikuiseen suruun.
Vaan nainenpa kertoi ilosta, olemassaolon suuresta riemusta.


Valo menneen läpi,
pudonneet lehdet, marrastuneet kasvut.
Kaiken yllä käsittämätön.
Usva.
Mahdollisuuksien hämärä.
Sisällään lupaus olevasta. Ikuisuudesta.
Iäisyyden hipaistua
turhuutta kaikki omistamisen taistelu.

Ikeen alla

                      LATISTETTU VAAN EI LANNISTETTU !

                                                  Valoa kohden on elävän mieli.

                       "Kärsimys jalostaa...taakkaa ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa"
                                      HÖPÖ HÖPÖ


     Lätinää se on jalon kansan, jok' ei mieltä löydä väkivallan.
                       Ei kärsimys jalosta. Ja taakkakin voi olla yli voimien.
                  Siitä selviää vain elämää kohden toimien. Solu solulta valoon rakentuen.
                                                   Kasvun ihmeen tavoittaen.
                                         Valon suunnan pimeydessäkin muistaen.

Maa ilmassa olemassa

                            Ilmaa hallinnut myös maahan palaa.
              On elämää mahdoton elää kuolemalta salaa.
                Sydämemme valinnat mukanamme kulkevat,
           sisäänsä ne myös menetyksen mahdollisuudet sulkevat.

Millä haluamme koristaa kulkutiemme,
ja mitä lopulta kuolemassamme mukanamme viemme?

Kaksi Maailmaa

Herkkä

Perhonen on läpinäkyvän ja materian välillä. Niissä metamorfoosi luo energiasta materiaa, uudestisyntymisen. Perhosen elämässä tapahtuu energian materialisoituminen, monta kertaa uudeksi syntyminen.

Elämä kahden maailman välillä
           läpinäkyvän
                             materian.
Ilma on koti, läpinäkyvä olevaisuus.
Medessä elämä, materian antama mahdollisuus.
      Rakkauden energia
      materian kauneus.
     Kaiken katoavaisuus
     julmuuden luoma turvattomuus.
Maailmankaikkeuteen kuuluvaisuus...

Pulla sorsa

Hirressä

                                         Halusi janoaan vain sammuttaa,

                                         juoda kukista mettä makeaa.

                                         Ei varonut ansaa ovelaa, kas,

                                         himo, halu kun katseen samentaa.

                         Niin loppui taru mettiäisen,

hämähäkin verkossa hirttäytyen....

Särjetty sydän

Joskus ei jaksa fiksuna olla,
ei ajatella.

                       Haluaa vain maailmalle haistattaa.

                                                      On näkyvät haasteet liian suuria,
                                                                                     tunteetkin tekevät muuria
                                                                 kivun ja pelon palikoista. 

Pysy kaukana minusta
      märkivistä haavoistani,
verisistä käsistäni.
                                                                            Raateluhampaani teroitan
                                                                                    revin lihan luista.

Kuka sanoo, että lempeä on oltava
               siliteltävä, siloteltava.
                                           
                Voimaa saa vihasta.
                                               Punaisena hehkuvasta.

Keskeltä kesää

Keskellä kesää                    Mitä on keskellä?                Miten sinne pääsee?
sydäntä                                                                          Ajatellenko?
taistelua                                                                          Liikkuen?   metsää                                                                           Jotain pois leikaten?
juhlaa.                                  Aivan ytimessä.                  Vai hetkensä jokaisen                                                                                        eläen?


Olemassa aivan itsessään. Keskellä elämää. Sydämensä sille antaen; sydänveri vuotaen sekä koko sydämellään iloiten.

Lintu koto

Piilossa, turvassa maailmalta,
uutta elämää siipien alla.
Pesän lämpö puun suojissa.

Siihen on hyvä uinahtaa,
pahuudet, pelko unohtaa.
Unelmoiden silmänsä ummistaa.

Harhaako se on vain,
sadun tunnelmaa.
Vai aitoa eläjän elämää?

Pää kuvat luo, joista tunnelma syntyy.
Siihen jokainen Luojan luoduista pystyy.
Se on yksilön valintaa, mitä mielii, haluaa.
Sotaa vaiko sydämen rauhaa...

E = mc2

 

Energia ilmenee aina uudestaan silmillemme tunnettavalla tavalla.

Sananjalasta tulee sananjalka.

Joka kerta uusi yksilö,

ihmisen kuitenkin mieltäessä kaiken samaksi:

peipponen on peipponen, se sama isovanhemmasta lapsenlapseen.

Vaikka se on luotu kerta kerralta uudelleen.

Vai onko massa kuitenkin ensin?

Joka valon nopeudella luo energiaa.

Olisimme energiaa luovia kehoja.

Vai voisimmeko olla kumpaakin,

ja vielä enemmän?

Peili kuvina

Toinen toisillemme
peilinä toimimme:
mitä toisessa näemme
on omaa heijastustamme.


Sulje silmäsi ja kuuntele,
älä ajattele.
Silmäsi avattuasi katsele
yksityiskohtia tarkastele.


Näin läsnäolollasi toisen ihmisen saavutat
hetken kokemuksensa jaat.
Jollet näin toimi
niin itseäsi vain toisessa peilaat.

L innoitusta

Mikä luo linnan romantiikkaa?
Mennyt todellisuus ei ainakaan.
Eivät olleet kadut puhtaita,
eivätkä ihmiset jaloja.

Mikä siis synnyttää näitä mielikuvia:
rohkeita miehiä, ihania neitoja,
rakkautta ja juonitteluja.
Muurien suojassa turvassa.

Oli maailmassa joitakin arvoja,
myös pedon lailla taistelua.
Se kaikki oli omissa nurkissa,
ei tiedetty suuresta maailmasta.

Tieto on lisääntynyt, sen myötä olemisen pelko
                                                                                                  ei uhkaa voi enää itse hallita,
                                                                                                  se kaukaa tulee,
                                                         näkemänsä ulkopuolelta.

Mut mikä luo romantiikkaa?

Aavistuksia

Kauneuteen sisältyy hento aavistus,
kaikki ei olekaan itse näkymässä.
Silmät ovat rajalliset aistimet, kuten suu ja järkikin.
Lohtu on siinä mitä ei koe aistimin,
vaan tuntee itsessään mitä syvimmin.

Aika on mittayksikkö tapahtumille.
Vaan selityksenä aika ei käy kokemukselle.
Sisäiselle aavistukselle. Tunteelle.

Vaan mitä on takana tunteiden?
Harmonia, rauha, ilmentymä kauneuden.

Wii maassa

On ihmisiä olemassa,
jotka omillaan eivät ole maailmassa.
He toisia hyväkseen käyttävät,
itseensä sitovat,
maailman katsomuksellaan tukehduttavat.

Jalustalle itsensä nostavat
kunkkuna joukossa hääräävät
toisten elämää määräilevät.

Kaikkia ympärillään epäilevät,
muita tiukasti kyräilevät.
Maailmansa loppua pelkäävät.

Lähimpänsä aidat itseensä sulkevat,
kylmyyteen kääriytyvät,
kevättä elämäänsä odottavat.

Valkaistu

Talvi ei ole mustavalkoinen, ei harmaan sävyinen.
Vaan kaikenlaisia sävyjä sisältäen, kuten sinisen valkoinen.
Siksi sokeriinkin lisätään sinistä, valkaisuaineeseen väriä,
jotta mieltäisimme pyykin ja sokerin puhtaan valkoiseksi kuten lumi....

Samaa kikkaa käyttää moni mainosmies, "asiantuntija" ja lobbaaja,
vähän sinistä sekaan, kauniita lumepuheita,
niin jopa syntyy puhdasta jälkeä.
Kauniin valkeaa, ilman tahroja...

Elämässä kuuluu olla sinistä, pehmentämässä varjoja ja valoa.
Unelmia, päiväunien katkelmia, toivoa, kosketusta herkkää,
helliä hetkiä, kauneutta ja lemmikkejä....

Harha kuvia

Aika ajoin tulee hetki jolloin oivaltaa missä harhassa on elänyt.
Se saa ihmettelemään, mistä illuusio on syntynyt.
Tietoista ajattelua ja valintoja sen luomisessa on vähän.
Tietoiseksi tuleminen saa nämä välähdyksenomaiset oivallukset aikaan.
Miksei sitten voi aina, joka hetki, olla täysin tietoinen?
Sitä kohdenhan henkisessä kasvussa pyritään.
Miksi on niin vaikeaa tavoittaa sitä mikä on jo olemassa, tässä, nyt?
Miksi yleensäkin tavoittelemme jotain muuta kuin mikä on totta?

Valo ilmiöinä

Ympäristömme miten sen näemme ja ymmärrämme
on enemmän tai vähemmän vääristynyt kuva todellisuudesta.
Se on oman objektiivimme läpi tulkittua näkymää.
Voimme korjata kuvaa tarkentamalla, kontrasteilla, eri värien sävyillä.
Mutta yhtä kaikki: alkuperäinen kuva on jo syntynyt mielessämme.
Miten sitten voi nähdä totuudellisemmin?
Tuntemalla itsensä, sen millä havainnoi,
valitsemalla uusia kuvakulmia,
vain katsomalla nähdäkseen
mielensä välistä jättäen.

Mitä on sinun "todellisuutesi" äärellä, vieressä, jota et oppimasi vuoksi pysty näkemään?

Väritöntä

Entä jos

värit puuttuisivat elämästä?

Olisi vain muotoja ja pintoja: kulmikasta, pyöreää, karheaa...

Eikä ihminen värittäisi maailmaansa niin mielellään,

vaan antautuisi kokemaan,

puhtaasti tuntemaan,

kipua, kauneutta, surua. Iloa.

Pakahduttavaa iloa hengenvedoistaan.