lauantai 1. toukokuuta 2010

Kovin lyhyt laina-aika

Tänään nuorimmaiseni muutti pois.
Olin viemässä kuormaa hänen ensimmäiseen omaan asuntoonsa. Kiireessä hän pakkasi tavaroitaan jättäen paljon jälkeensä. Niitä tavaroita olen käynyt läpi. Haikeana olen muistanut monta yhteistä hetkeä, ja hetkeä, jolloin sain seurata hänen oivalluksiaan ja oppimistaan maailmasta sekä itsestään.
Nyt ymmärrän omaa äitiäni, joka laittoi minulta jääneitä pikkutavaroita, askartelutöitä hyllyille, jossa ne edelleenkin näen käydessäni vanhempieni luona.

Rikasta elämää olen tyttäreni kanssa saanut viettää. Paljon häneltä oppinut ja korvaamattomasti saanut. Kipeitäkin ratkaisujani ja valintojani hän on joutunut kantamaan sekä niistä kasvamaan. Vaikeimpana muutto 12-vuotiaana uudelle paikkakunnalle, satojen kilometrien päähän kolmesta veljestään, jotka eivät muuttaneet mukana, ystävistä, koulusta, koko siihenastisesta elämänpiiristään. 

Tänään tein muuttoa kypsän, itsenäisen nuoren naisen kanssa.
Kiitos 18 vuoden lainasta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti