Niin pilven kevyttä | Kuinka kevyttä, | | pilven helppoa, on elää mielensä kuvissa, | päänsä tarinoissa, |
| kun sydäntä jäytää epäilys kauniin olemattomuudesta. |
| Ikävä tuoksuvalle kukkaniitylle, kaikilla aisteilla koettavalle, puristaa rinnassa. |
| Kaupungin pölyssä, väen välinpitämättömyydessä, onko sijaa unelmalle. |
|
| | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | |
| |
| | |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti