Illan tullessa

Valmistautumatta

Maijakin jo lähti.

Laukkuun pakattuna elämänsä ajatukset.

Hukatut unelmat ja kesäyön haaveet.

Oppimatta onnestaan,

luopumatta luuloistaan hän matkasi.

Mukaansa hän nämä myös pakkasi.

Maijakin jo lähti.

Valmistautumatta joutui luopumaan,

kuolemalle antautumaan.

Ihmisenä kasvu

Nähdä kaikki se
                         vaiva
                               huoli
                      pelko.

Matkalla syntymästä kuolemaan
                                          ihmisenä.

Mihin keskittyy, sitä kokee.

Vaan matkaa on tehtävä paljon sen ymmärtääkseen.

Missä on ihmisen keskus, se määrää.

Pää hakee järkeä ja mielihyvää.
Sydän rakkautta, tunnetta syvää.
Vatsa ravintoa ja oppia sulattaa,
mikä kehoa eteenpäin kuljettaa.

Ei pää tiedä, eikä järki ymmärrä.
Sydän luottaa, myötätunnolla matkaa helpottaa.
On askel kevyt kun Itse itseään maaliin opastaa.

Katsoo nähdäkseen

Maailmassa maailmasta
                   nähdä voi kaikenlaista.
Havaita silmiä enemmän, 
joka ajatuksetta onnistuu.

Ajattelemme maailman valmiiksi,
luomistyön jatkuessa.

Käynnissä on.
Kilpa siitä kenen ajatus on 
suurin, kaunein, tieteellisin.
               Kilpa johtaa esineisiin
kuolleeseen, hengettömään.

Kun maailma on
katsomatta.
Ajatus jättää kokematta.

Ennen koettua

                Onko ajatusta ilman tunnetta?

Aistiemme kautta maailmaa kartoitamme,
sanoilla selitämme.

Ilman tunnetta kaikki on esitystä, kuva koetusta.
Kokemus sisältää kaikki,
                             
                              ja vielä enemmän.

Aika kokemus

Aika kokemus

Pysähtyminen on ajan kokemus.
Liike on elämän ehto.

Ajassa liikkuessamme vanhenemme.

Hetkessä kaikki läsnä - aika, elämä, jatkuvuus.

Elämän taival

Polku monien kulkema on helppo valita.
Tie on siloteltu, kivet esille tallattu.

Vaan monta on kulkijaa: mitä kukin näkymässä katsastaa,
joku vain suoritustaan mittaa.
Toinen katsoo virtuaalista maailmaa, elämänsä unohtaa.

Jotkut ilmaan pyrähtää siipiinsä luottaen, liikkuen laajemmin.
Virtausten armoilla voimiaan käyttäen.

Joku kalliolle kiipeää ja umpimetsässä rämpii.
Metsän mörrimöykyt ja verenimijät tervehtii.

                               Mikä on parasta kulkijalle, onnensa etsijälle?

Kaikki maastot, tiet sydän avoimena kulkien. Sattumuksille nauraen. Vastaan tulevilta opiksi ottaen.