Kunpa osaisi suhtautua
tuohon pinnassa liikkuvaan,
värejä, maailmaa heijastavaan
kuin se oikeasti onkaan.
Läpinäkyvää on se
ei olevaa
oleva vain näkyväksi
asioita pinnassaan heijastaa.
Vaan yhä uudestaan pintaan jumitun
ympärilleni haparoin,
tunnetta vain tavoitan,
polskin ja joutavaan itseäni hukutan.
Pinnan alle tempoiltuani
väsyttyäni uppoan
hiljaisuudessa, olevassa
sisimmästäni viimein
löydän rauhan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti