Sielun kuiskaus

            

                 

 

Ihmiskunnan historiaa

Rakkautta uhrautuvaa.

Ihmisen luonto kautta aikojen.
Valtakunnissa ja elossa pienen ihmisen.
On luonut kauneutta, harmoniaa
sekä tuhoa mielipuolista.

Jälkeläiset noiden tekojen
elävät keskellä muistomerkkien ja raunioiden.

Oppiiko koskaan pieni ihminen
oman luontonsa ja vallan sen.
Tiedostaen kauneuden
ja teoissaan valitsemaan harmoniaan johdatuksen.
Vai valitseeko hän jatkossakin taistelun
ja jatkuvan epäilyksen.

Valtaa, vihaa tuhoavaa.

Elämä on

Elämä ei ole

            pelkkää aivojen kemiaa.

Eikä vain energiaa.

Elämä ilmenee elollisessa.

                                  Kasvuna.

                                  Tekoina.

                  Rakkautena.

Ja suhteellistuu kuolemassa.

Mieli kuvaa

 Mieli kuvaa missä laiva seilaa.

Kuinka hyvin mieli elämää peilaa?
Vai illuusiotako se vain luo?
Ei ole ketään joka ilman tunteita tulkitsisi, kokemuksittaan kuvaisi
elämää totuudellisesti näkisi.

OLEVAISUUS

Kunpa osaisi suhtautua
tuohon pinnassa liikkuvaan,
värejä, maailmaa heijastavaan
kuin se oikeasti onkaan.
           
                         Läpinäkyvää on se 
                         ei olevaa
                         oleva vain näkyväksi 
                         asioita pinnassaan heijastaa.

Vaan yhä uudestaan pintaan jumitun
ympärilleni haparoin, 
tunnetta vain tavoitan,
polskin ja joutavaan itseäni hukutan.


                 Pinnan alle tempoiltuani
                           väsyttyäni uppoan
                           hiljaisuudessa, olevassa
                           sisimmästäni viimein 
                löydän rauhan.

Kysymys elämästä

Onko toisen kuolema toisen elämä -
vai jatkaako elämä vain toisessa muodossa?

Sydän verellä vereksellä

Ylitsevuotavaa
                     suru
                          elämisen, kokemisen kipeys. Paljaana. Tarvitsevana. Haavoittuvana. Kokemukseen valmistumattomana.

Voimattomuus
                  kun purot kaivertavat uomansa
                                       yhtyen suurempaan olevaisuuteen.

Kun malja täyttyy, vuotaa se yli. Kuori pettää, on vain paljas, kova kipu. Muurit sortuvat.

Tuskassa paljastuu mahdollisuus uuteen. Toivo. Yhtyminen kaiken olevaisuuteen.
Merkitykseen salaiseen.

Yksinäisyys

YHTEYDESSÄ

                               
                               Yhteyttämättä ei ole elämää.

                               Ilman yhteyttä - yksin.



Ei ole ymmärrystä jollei ole yhteyttä.
                            Kuulematta, näkemättä, mitään tuntematta. 
                                                 Tajuamista toisesta, toiseudesta.    
                                                 Persoonaa peilaamatta.   
     

Ymmärrys suhteista syntyy yhteydessä.
                           Suuruutta, pienuutta ei ole vertaamatta.
                           Merkitys syntyy ympäristössä.   

Olemassaoloni turhuus mikäli en sinua kohtaa. 

Jollen silmissäsi itseäni näe.

Kosketuksessasi rajojani hahmota.

                             

Karhun kierto

 Kaunis katsella,

julma juureton.

Voiman muilta ottaa,

vaan onko hyödytön?

Heijastuksia

Syvällä lähteensilmässä.
Kylmäävää, poissa on valhekuva 
vain pinnasta heijastuva.
Läsnä paljaana. Tulenpalavana.
Kokonaisena kokonaisuudessa.

Alussa virtaavassa.
Elämänenergian voimassa.
Läpi kaiken olevassa.

Ihmisen tietoisuudessa.
Luonnossa.
Ilman sanoja,
kokemuksessa sydäntä avaavassa.