perjantai 1. heinäkuuta 2011

Särjetty sydän

Joskus ei jaksa fiksuna olla,
ei ajatella.

                       Haluaa vain maailmalle haistattaa.

                                                      On näkyvät haasteet liian suuria,
                                                                                     tunteetkin tekevät muuria
                                                                 kivun ja pelon palikoista. 

Pysy kaukana minusta
      märkivistä haavoistani,
verisistä käsistäni.
                                                                            Raateluhampaani teroitan
                                                                                    revin lihan luista.

Kuka sanoo, että lempeä on oltava
               siliteltävä, siloteltava.
                                           
                Voimaa saa vihasta.
                                               Punaisena hehkuvasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti