Energia ilmenee aina uudestaan silmillemme tunnettavalla tavalla.
Sananjalasta tulee sananjalka.
Joka kerta uusi yksilö,
ihmisen kuitenkin mieltäessä kaiken samaksi:
peipponen on peipponen, se sama isovanhemmasta lapsenlapseen.
Vaikka se on luotu kerta kerralta uudelleen.
Vai onko massa kuitenkin ensin?
Joka valon nopeudella luo energiaa.
Olisimme energiaa luovia kehoja.
Vai voisimmeko olla kumpaakin,
ja vielä enemmän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti