Piilossa, turvassa maailmalta,
uutta elämää siipien alla.
Pesän lämpö puun suojissa.
Siihen on hyvä uinahtaa,
pahuudet, pelko unohtaa.
Unelmoiden silmänsä ummistaa.
Harhaako se on vain,
sadun tunnelmaa.
Vai aitoa eläjän elämää?
Pää kuvat luo, joista tunnelma syntyy.
Siihen jokainen Luojan luoduista pystyy.
Se on yksilön valintaa, mitä mielii, haluaa.
Sotaa vaiko sydämen rauhaa...
Hetken kuvia, läikähdyksiä ajassa, ihmisen tuntemuksia valokuvin sekä sanoin.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
tiistai 17. toukokuuta 2011
E = mc2
Energia ilmenee aina uudestaan silmillemme tunnettavalla tavalla.
Sananjalasta tulee sananjalka.
Joka kerta uusi yksilö,
ihmisen kuitenkin mieltäessä kaiken samaksi:
peipponen on peipponen, se sama isovanhemmasta lapsenlapseen.
Vaikka se on luotu kerta kerralta uudelleen.
Vai onko massa kuitenkin ensin?
Joka valon nopeudella luo energiaa.
Olisimme energiaa luovia kehoja.
Vai voisimmeko olla kumpaakin,
ja vielä enemmän?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)