Auringon läikässä

Auringon läikkä
ja korennon tanssi.
Vedestä ilmaan
siirtyy hyönteisen taru.

Julmat pedot soitimella
viehkeästi liikkuu.
Näin erakko toukista
kesän pari syntyy.

Auringon lämpö
ja korentojen tanssi,
ihmisen mielessä
elää kaunis satu.

Pyhä yksinkertaisuus

Sielun kuiskaus 2.

Luopuminen

Hyvästijättö ystävälle, monet elämänvaiheet rinnalla valittamatta kulkeneelle.
Välittäneelle, lohduttaneelle,
arvostelematta hyväksyneelle...
                                   Kuinka vaikeaa luopuminen onkaan;
                                   helpompaa on muuttaa, vaihtaa työpaikkaansa, mielipidettään,
                                   kohdata pelkonsa, opetella uudestaan ja uutta
Mutta opetella elämään ilman pitkäaikaista eläinystäväänsä..

Heijastusta

Kuvajaisessa kuljemme,
muulta silmämme suljemme,
                                  elämisen pelossa.
                                 

On luotu illuusiota väkevää,
mi näkyvillä väreilee ja joukkoja ohjailee.
                                      Vaan ei hämää se näkevää.

         Pinta on heijastavaa,
alla ja korkealla piilee olevaista oikeaa.
                             

                                   Kuka uskaltaa sukeltaa?

Elämää tämä vain on

On hetkiä

         jolloin haluaa iskeä hanskat pöytään.

Jättää ne siihen
              lähteä muualle,
                        luopua luomastaan

                                     illuusiosta

kaiken mahdottomuudesta,
                  omasta voimattomuudesta.


 Vaan keskelleen on
                           rakentunut pesä, jossa kasvaa
                                            uusi
                                           toivo

 mahdollisuuksien alku.

                                  Voi nähdä toisinkin, kokea täydemmin,
                             tuntea laajemmin
                                    elämää
jota tämä on. Vain elämää. Illuusiota todempaa, suurempaa.

Tuulen paino

Tuulen vaivaama möykky rinnassa
syynä ei ole riita eikä vaino,
vaan näkymätön,
                         tuulen paino.
Suhiseva myrkky, pienen pieni sieni.

            Tuulen pesä kasvaa, muuttuu, valtaa alaa.
            Kuormittaa elävää aivan salaa.
                                 Vain katse, sana ja kehitys alkaa.
                                  Aika, viima lisää taakkaa.

Liiasta tulee osa kokonaisuutta.
                   Suuri paino ja ahdistus.
                   Keveämmästä olosta vain aavistus.
Vaan lasti saa kovettumaan, ylpeämpänä seisomaan.

Jatkaa tuulen keinussa eloaan sieni ja sen pesä,
ei taivu vahva ranka,ei katkea oksa.
Osaksi tulleesta luopuessaan rungon taakka keventyisi,
maahan saakka se nöyränä kallistuisi.

Vapaasti

Ilmaista
        tehdä
                elää.
Nauttia
       kaikesta
            elämässään.

Mikä ihana unelma!

PAKOPAIKKA

Mitä mukaan
              tehdäkö karttaa
                           kerran löydettyään
                                        vai jäädäkö sinne

Sydämen rauhaan
                 mielen hiljaisuuteen
                             vehreyteen, aina vihantaan

Hymyillä läpi elämän.

Rakkauden nimissä

Rakkaus saa sydämen säteilemään
                          silmät näkemään
jään ihmisestä sulamaan.

Ihminen myy, ostaa,
viekoittelee, haluaa,
pakottaa
                     rakkauden nimissä
                                 jäätyy sielu
                            katse sumenee 

Kuinka väärin ymmärretty
       ja käytetty
tuo sana onkaan.

 

Kasvu, elämän merkki

Onko se vain valo
                        joka luo toivon?