Mikä luo linnan romantiikkaa?
Mennyt todellisuus ei ainakaan.
Eivät olleet kadut puhtaita,
eivätkä ihmiset jaloja.
Mikä siis synnyttää näitä mielikuvia:
rohkeita miehiä, ihania neitoja,
rakkautta ja juonitteluja.
Muurien suojassa turvassa.
Oli maailmassa joitakin arvoja,
myös pedon lailla taistelua.
Se kaikki oli omissa nurkissa,
ei tiedetty suuresta maailmasta.
Tieto on lisääntynyt, sen myötä olemisen pelko
ei uhkaa voi enää itse hallita,
se kaukaa tulee,
näkemänsä ulkopuolelta.
Mut mikä luo romantiikkaa?
