Valosta varjoon

Valo on alku.
Niin kasvulle kuin näkemisellekin.
Juhannus on auringon juhla, silloin se näyttäytyy meille pitkälle yön puolelle. Nyt yössäkin voi nähdä. Se myös saa ihmiset näkemään enemmän, taikaa luonnostaan luonnossaan. Mikä monesti on piilossa valottomampaan aikaan.

Kesän aikaan kasvit latautuvat auringosta ja toistavat sitä väreissäänkin. Elämä on rikasta kun osaa nähdä varjossakin valon ja aistia valon kaikki värit. Vaikka hiekkatien pientareen mailasissa.

Saarena kelluen

10 km korkeudessa.

Kätkettyä

Sanat ovat aliarvostettuja. Muotia on puhua eleistä ja niiden sanoja suuremmasta merkityksestä. Itse pidän muodosta "teot kertovat enemmän kuin puheet". Mutta todenperäisesti: parhaankin tarinankertojan sanoihin kätkeytyy totuus, kun vain hiljennyt kuuntelemaan erotat sen tarinasta...

Päivän näkö

Valinta on tehtävä sen tietämyksen mukaan mikä ihmisellä on juuri päätöksenteon hetkellä. Usein näkee päätöksen pohjautuvan toiveeseen tai olettamukseen, kuvitellun tulevaisuuden näkemiseen tämän hetken todellisuutena.
Kuitenkin voimme kulkea vain askel kerrallaan. Lähteä siitä missä juuri tällä hetkellä seisomme. On katsottava itseään ja ympäristöään rehellisesti arvioiden onko siinä missä haluaa olla ja onko suunta sinne minne haluaa mennä. Ja tehtävä valintoja sekä päätöksiä sen mukaan.

Ihanteellista on, jos on joku selkeä tavoite tai päämäärä valoa näyttämässä. Tärkeää on myös osata keskittyä oleelliseen suuntaa hakiessaan. Perspektiiviä antamaan on hyvä muistaa mihin meidän jokaisen matka lopulta vie.

Ajan juoksussa

Tapahtumien merkitys paljastuu vasta ajan juoksussa. Pienistäkin tapahtumista tulee merkittäviä kun niitä kertyy paljon yhteen kuluttaen uomaa kovaankin pintaan.

Yksilön valinta on miten hän katsoo jo syntynyttä. Onko se este, hidaste vai kaunis yksityiskohta luomakunnassa? Energian luonnollista kulkua helpointa reittiä myöten...jo luotujen mahdollisuuksien mukaan.