Elämän kuvitus

 

                                                       Elämä ei olekaan runo

                                                   vaan itselle kuvitettu tarina

                                                     värillinen tai väritön.

Tarinoiden loppuessa

jää kuvat, ilman tulkintaa

vain tunne 

Valo sen tekee

 Missä valossa näet maailman?

Luulo

Luulin olleeni valmis itsessäni,

            osaavani maailman säännöt,

tuntevani ihmisen luonnon.

Isäni kuolema pudotti tuon tiedon hahmon jalustaltaan.

Ihmettelen elämää itsessäni,

          teen asioita oppimani mukaan.

Yritän hahmottaa rajani, kuvaani peilissä.

Ei ole enää isääni selittämässä,

       että valmiita vastauksia ei ole,

on vain elettävä kuten edesmenneet

     ja tulevat tekevät.

Luulon, että ymmärtää ja osaa varassa.

Mennä luontoon ilman ajatusta ja tuntea

    kuinka ääriviivat selkiytyvät,

hyväksyä ja luottaa, että kaikella on tarkoitus

    vaikkei sitä tiedäkään.

Eikä se välttämättä aukea lopussakaan,

jonka luulon varassa on elänyt.

Vaan se on läsnä tässä, nyt.

Sen voi kuulla ja nähdä ilman kuvaa ja selitystä,

sydämellään tuntien.

 

Aika avaruuden vääristymä

                               Heijastuksissa 

                toteamme olemassaolon.
 

Elämän mysteeri

Elämän tuntematon polku, 

mysteeri,

määränpää on tuntematon.

Matkalle kuuluu

uusia alkuja,

loppuja,

yhdessä tekemistä,

yllättäviä ympäristötekijöitä.

 

Tärkeintä on matka,

osallistuminen

elämä.

Olla

 

Kokemuksista

                olemiseen.

Tuskan, kivun loppu

                    kun merkitykset katoavat

Rakkauden vallitessa.

Pari suhteellista